KASVATUS
"Koti ilman koiraa on vain talo"
Glacialis-kennelin ohjaksissa olen minä, Aila, 31-vuotias tietoliikenneinsinööri sekä eläintenhoitaja. Toimin Suomen Jakutianlaikayhdistys ry:n hallituksen varsinaisena jäsenenä sekä jalostustoimikunnassa. Olin sihteerinä kaudella 22-23. Minulla on kokemusta myös muissa yhdistyksissä toimimisesta. Asumme koirieni kanssa Tampereella.
Koirat ovat kiinnostaneet minua aivan pienestä lapsesta lähtien, ja olenkin opiskellut teoriaa koirista ja niiden kouluttamisesta lukuisia opuksia, artikkeleita ja videoita vuosien mittaan.
Olen viettänyt aikaa saman katon alla suomenlapinkoirien, kelpien ja sekarotuisen saksanpaimenen kanssa, mutta ensimmäinen pentuna minulle tullut koirani oli nyt jo edesmennyt schipperke Nana, jonka avulla pääsin kunnolla toteuttamaan käytännössä niitä kasvattamisen ja kouluttamisen oppeja, joita olin siihen mennessä haalinut.
Nanan kanssa harrastimme vaeltamista, canicrossia, tokoa, rally-tokoa, mätsäreitä sekä näyttelyitä ja näiden lisäksi myös kokeilimme agilitya, noseworkia, metsäjälkeä ja treenasimme BH-käyttäytymiskokeeseen melkein testivalmiiksi. Muista kuin näyttelyistä meille ei harmillisesti siunaantunut titteleitä ja arvosanoja oman kilpailukammoni vuoksi. Nana oli tosi taitava, mutta itse suoriudun heikosti paineen alla ja näyttelyt tuntuivat toistaiseksi ainoilta, joihin uskaltauduin. Kenties vielä joskus muitakin kisoja. Toki mielestäni tärkeintä, että koira ja omistaja nauttivat yhdessä harrastamisesta; tuloksissa ei ole järkeä, jos ne on revitty kasaan veren maku suussa.
Jakuteista kuulin aikoinaan vuosia sitten ensimmäisen kerran rotua harrastavalta koulukaveriltani ja kiinnostuin kauniista ulkonäöstä sekä luonteesta. Ajatus keskikokoisesta koirasta jäi kuitenkin jostain syystä ensialkuun hautumaan vain takaraivoon, kun aloin katsella itselleni pientä koiraa.
Kun Nanalla alkoi vuosia jo kertyä, rupesin pohtimaan sille kaverin hankkimista. Varsinkin tuolloin juoksin pitkää matkaa ja pieni kaveri alkoi jossain kohtaa jäädä jälkeen. Ajattelin, että isompi koira jaksaisi ehkäpä hiukan paremmin. Sopivasti törmäsin sattumalta uuteen jakutiharrastajaan koirapuistossa ja tutustuin häneen sekä koiraansa, johon silloin ihastuin. Aivan uskomattoman lempeä, rohkea ja ihmisläheinen luonne sporttisessa ja perusterveessä koirassa. Päätös jakutianlaikaan siirtymisestä kävi tämän jälkeen hyvin nopeasti ja sillä tiellä ollaan. Jakutien tarinat olen tarkemmin avannut Koiramme-osiossa.
Eläinrakkaus ja kiinnostus eläintieteitä kohtaan johtivat alanvaihtoon ja päädyin opiskelemaan eläintenhoitajaksi Tampereen Ahlmanilla muutama vuosi sitten. Suuntauduin pieneläimiin, painopisteinäni erityisesti koira sekä kesyhiiri. Opiskeluaikoina pääsin työskentelemään muun muassa koirahoitolassa, mikä lisäsi tietämystäni eri roduista ja koirapersoonista.
Kasvattajataustani aloitin kesyhiirten parissa, joilloin "rotu"määritelmien tulkinta sekä erilaiset kasvattamisen periaatteet tulivat tutuiksi. Kävin myös hiirteni kanssa näyttelyissä tarkistamassa, että olen ymmärtänyt määritelmät oikein ja näyttelyihin valitsemani hiiret pärjäsivätkin ihan hyvin.
Harmillisesti jouduin luopumaan omasta hiirikasvatuksestani päätyessäni eläintutkimuspuolelle töihin Turun Yliopistolle, mutta se uhraus oli tehtävä, jotta sain valmistumiseni jälkeen osaamistani ja kiinnostustani vastaavia tehtäviä tieteen ja eläintenhoidon parissa. Jo omien hiirteni kasvattamisen aikoihin olin erittäin kiinnostunut genetiikasta, terveyden jalostamisesta sekä yhdistelmien suunnittelusta kasvatuksen tulevaisuus huomioiden. Työssäni sekä lisäkoulutuksissa olen saanut ja saan edelleen paljon uutta tietoa muun muassa eläinten terveydestä sekä käyttäytymisestä. Avoimessa yliopistossa olen opiskellut genetiikkaa ja vapaa-ajalla osallistun erilaisiin koulutuksiin ja tapahtumiin.
Rakastuessani jakutianlaikaan rotuna, minusta tuntui selvältä, että haluan lähteä mukaan jalostamaan ja kehittämään tätä upeaa rotua sekä itseäni että muita tulevia harrastajia varten. Jakutianlaika Kayan siunaantuessa elämääni tiesin hyvin pian, että haluan erityisesti Kayan pennun itselleni.
Koirat ovat minulle elämäntapa ja perheenjäseniä. Sijoituskoirat pysyvät myytyjen ohella myös erittäin tärkeinä ja toivonkin kuulevani kuulumisia meiltä lähteneistä tassuttajista myöhemminkin. Koteja valitessa toisin sanoen odotan ja toivon kasvattieni tulevilta omistajilta halua ja innostusta seurata koiransa kehitystä yhdessä kanssani ja raportoida myös terveyteen liittyvistä seikoista.
Suomen Jakutianlaikayhdistys ry on kehittänyt rodun PEVISAA (perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelmaa) siten, että vuoden 2023 alusta jalostuskoirilta vaadittavat terveystutkimukset sisältävät lonkkakuvauksen (tulos jalostukseen käytettävällä tulee olla väh. C) sekä silmätutkimuksen gonioskopialla. Mielestäni nämä ovat vähimmäisvaatimukset sille, mitä tunnollinen jakutinomistaja koiraltaan tutkituttaa ja odotankin kasvatinomistajien vievän koiransa näihin testeihin koiran täytettyä yhden vuoden. Valmiiksi voisi jo siis pitää nyrkkisääntönä, että koiran hinnan päälle tulee varautua reilun vuoden iässä n. 300€:n terveystutkimuksiin, jotka uusi omistaja maksaa itse. Jokaisessa rodussa on omat haasteensa, mutta jakuteilla on terveyshaasteena ollut varsinkin lonkkien kunto, mutta myös silmien kammiokulmissa on havaittu jonkin verran muutoksia.
Terveystutkimukset antavat myös omistajalle tärkeää tietoa siitä, millä intensiteetillä koiran kanssa uskaltaa vaikkapa harrastaa kehoa voimakkaasti rasittavia lajeja, tarvitaanko elimistöä tukevia lisäravinteita tai löytyykö silmätutkimuksissa viitteitä siitä, että pitäisi varautua silmänpainetautiin eli glaukoomaan, jota on rodussa ollut Suomessa muutamalla koiralla.
Arkipäivän terveyshaasteissa odotan tieteeseen nojaavana ihmisenä myös kasvatinomistajilta samanlaista ajattelutapaa, eli että koira hoidetaan ensisijaisesti tutkimuksen tunnustamin keinoin. Valitettavasti en pysty toimimaan yhteistyössä omistajan kanssa, joka yrittää hoitaa sairasta eläintä esimerkiksi homeopatialla tai vaikkapa enkeliterapialla ennen eläinlääkäriin viemistä.
Mielestäni hyvään kasvattaja-omistajasuhteeseen kuuluu se, että toimimme samassa arvomaailmassa. Tämä sisältää edellisen lisäksi muun muassa sen, että koira on lihansyöjä, eikä sitä syötetä vegaanisesti. Muuten mielestäni ei ole yhtä oikeaa tapaa ruokkia koiraa, vaan kukin omistaja valitsee sen itselleen sekä koiransa vatsalle sopivimman tavan ottaen kuitenkin toivottavasti koiran ravitsemukselliset tarpeet huomioon. Meillä koirat syövät täysravintonappulaa, johon lisätään vitamiineja ja kivennäisaineita sekä vaihtelevasti erilaisia lihoja ja sisäelimiä. Minulla on tietoa ja kokemusta myös raakaruokinnasta, joten voin antaa siihen siirtymiseen tarvittaessa vinkkejä. Pennut maistelevat myös raakaa täällä kasvaessaan, koska tutkimusten mukaan pikkupentuaikana syöty raaka vahvistaa ruuansulatuksen kehittymistä sekä ehkäisee allergioiden syntyä.
Koirien kouluttamiseenkin on monia tapoja, mutta minulta saa kannatusta ja vinkkejä positiiviseen vahvistamiseen perustuvaan kouluttamiseen. En tarkoita, etteikö koiralla saisi tai pitäisi olla rajoja; mielestäni pentua saa kieltää ja estää tekemästä haitallisia asioita, mutta rankaisu ei koirankoulutukseen kuulu. "Jos suutut, et kouluta. Jos koulutat, et suutu" on mielestäni loistava ohje siihen, miten koiran kanssa pääsee mahdollisimman hyvään koira-omistajasuhteeseen ja parhaisiin koulutustuloksiin; otetaan paussia jos tuntuu ettei onnistu tai tunteet kuumenevat liikaa.
Omia inspiraation lähteitäni koulutuskentällä ovat Pennun Kasvatus -oppaan kirjoittanut Tuire Kaimio, Pentuaapisen kirjoittanut Salme Mujunen sekä ulkomailla kuuluisuutta keränneet Zak George's Dog Training Revolution sekä Emily Larlhamin Dog Training by Kikopup, joista varsinkin viimeiseksi mainittu on tehnyt loistavaa työtä naksutinkoulutuksen parissa.
Kasvattajana haluan jatkuvasti oppia uutta ja kehittää omia käytänteitäni parempaan suuntaan. Niinpä minua saa tarvittaessa neuvoa, haastaa ja kyseenalaistaakin perustellusti ja keskustelen mielelläni monipuolisesti kaikesta koiriin ja muihinkin eläimiin liittyvästä. Toivon kasvattieni omistajista avoimesti mukaan heittäytyvää porukkaa, jonka kanssa on mukava joskus lähteä vaikka sisarustreffejä tai kasvattipäiviä viettämään tai vaikkapa kokeilemaan jakutiemme kanssa porukalla jotakin harrastusta kouluttajan opastuksella. Haluaisitko mukaan? Ota rohkeasti yhteyttä, niin keskustellaan pentusuunnitelmista.
- Aila