HISTORIAA JA LUONNE

​

Kide on ensimmäisestä Glacialis-pentueestani ja tuli valittua pennuista kotiin jääväksi, mahdollisesti aikanaan sukuaan jatkamaan. 

​

​Kidessä kiinnitin huomioni jo pentulaatikolla valintaa tehdessäni siihen, että se vaikutti kovin rohkealta ja tasapainoiselta pennulta. Ei pelästyillyt, hötkyillyt, ei purrut ollenkaan käsiä ja vaikutti muutenkin oikein tyytyväiseltä oloonsa ja elämäänsä. Se oli kertakaikkiaan hurmaava. Kide on nyt kaksivuotias ja koen siinä olevan paljon isänsä Haikin luonnetta. Se on melko rauhallinen viilipytty ja sen kanssa on voitu mennä vaikka ja minne ilman ongelmia. Oikein ihmis- ja koirasosiaalinen ja mun luottokoira pentujen kanssa. Nyt aikuistumisen myötä sille on vähän tullut enemmän emänsä Kayan tyylistä kipakkuutta ja sisukkuutta vaatia myöskin omaa tilaa välillä kun perheen nuorimmainen, Kuura, roikkuu vaikkapa korvissa. Silti se korjaa toisten koirien käytöstä todella lempeästi.

​

Kide on käynyt vasta pikaisesti pyörähtämässä näyttelyissä, koska ulkomuodollisesti olen pitänyt sitä erittäin hitaasti kehittyvänä. Olen myös ollut hyvin kriittinen sen kehitettävien ominaisuuksien suhteen, ehkäpä jopa liian kriittinen. Olemme harrastelleet pikkuisen rally-tokoa sekä canicrossia ja kickbike-vetoa. Kide tekee yleisesti ottaen innoissaan yhdessä temppuja, mutta on aika tuumaileva tapaus ja ottaa oman aikansa. No, tärkeintä että koira viihtyy. :D